22. Yhdentekevää! Siksi minä sanon:»Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun,olitpa syytön tai syyllinen.»
23. Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin,hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24. Kun maa on annettu kelvottomien käsiin,hän peittää tuomarien silmät.Ellei se ole hän – kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija,ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26. kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois,ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
27. Jos sanon itselleni: »Nyt minä unohdan murheet,otan iloisen ilmeen, nauran»,