17. hän, joka myrskyllään iskee minut maahanja aina vain lisää minun haavojeni määrääilman mitään syytä.
18. Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa,ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
19. Jos turvaudun voimaan – hänen on voima.Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: »Kuka minut haastaa?»
20. Vaikka minä olen oikeassa,oma suuni joutuu tuomitsemaan minut.Vaikka olen syytön,hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21. Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni!Minä inhoan sitä.
22. Yhdentekevää! Siksi minä sanon:»Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun,olitpa syytön tai syyllinen.»
23. Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin,hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24. Kun maa on annettu kelvottomien käsiin,hän peittää tuomarien silmät.Ellei se ole hän – kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija,ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26. kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois,ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
27. Jos sanon itselleni: »Nyt minä unohdan murheet,otan iloisen ilmeen, nauran»,
28. niin kohta iskee minuun uusi kauhu,sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29. Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi,miksi harata vastaan?