Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 7:1-7 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?Eikö hän ole kuin palkkalainen,joka tekee raskaita päivätöitä?

2. Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.

3. Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

4. Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:»Milloin voin nousta?»Yö kuluu vitkaan,kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

5. Ruvet ja madot peittävät ruumiini,minun nahkani halkeilee ja märkii.

6. Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:ne päättyvät, kun lanka loppuu.

7. Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

Lue täydellisestä luku Job 7