1. Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?Eikö hän ole kuin palkkalainen,joka tekee raskaita päivätöitä?
2. Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3. Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4. Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:»Milloin voin nousta?»Yö kuluu vitkaan,kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5. Ruvet ja madot peittävät ruumiini,minun nahkani halkeilee ja märkii.
6. Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:ne päättyvät, kun lanka loppuu.
7. Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8. Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9. Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10. Hän ei kotiinsa palaa,eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11. Nyt en enää pidättele kieltäni.Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.Olen katkera ja huudan tuskani julki.