9. ja murskaisi minut!Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksileikata poikki minun elämäni langan.
10. En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!Vaikka tuskani ei armoa anna,minä hyppelisin riemusta,sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,en ole koskaan kieltänyt.
11. Mistä saan voimaa, että vielä kestän?Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12. Onko minun voimani kuin kiveä,ovatko lihakseni rautaa?
13. Ei. Minä olen lopussa,kaikki on toivotonta.
14. Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15. Minun ystäväni ovat pettäneet minutkuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16. Kun jää sulaa, puro samenee,se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17. Mutta pian vedet ehtyvät,ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18. Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19. Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20. Kaikki pettyvät:karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21. Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.