Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 6:12-26 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

12. Onko minun voimani kuin kiveä,ovatko lihakseni rautaa?

13. Ei. Minä olen lopussa,kaikki on toivotonta.

14. Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

15. Minun ystäväni ovat pettäneet minutkuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

16. Kun jää sulaa, puro samenee,se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

17. Mutta pian vedet ehtyvät,ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

18. Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

19. Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

20. Kaikki pettyvät:karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

21. Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

22. Olenko pyytänyt teiltä jotakin?Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

23. Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani,ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

24. Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

25. Rehti puhe ei ketään vahingoita.Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

26. Te takerrutte sanoihin moittiessanne minuaja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

Lue täydellisestä luku Job 6