1. Nyt Job puhui:
2. – Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3. Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
4. Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,niiden myrkkyä minun sieluni juo,minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5. Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6. Kuka huolisi suolatonta ruokaa,kenelle maistuisi limainen malva?
7. Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää,voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8. Kunpa pyyntöni kuultaisiin!Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9. ja murskaisi minut!Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksileikata poikki minun elämäni langan.
10. En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!Vaikka tuskani ei armoa anna,minä hyppelisin riemusta,sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,en ole koskaan kieltänyt.
11. Mistä saan voimaa, että vielä kestän?Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12. Onko minun voimani kuin kiveä,ovatko lihakseni rautaa?
13. Ei. Minä olen lopussa,kaikki on toivotonta.
14. Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15. Minun ystäväni ovat pettäneet minutkuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.