11. Minä odotin, mitä te sanoisitte,ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne,kun te etsitte oikeita sanoja.
12. Tarkoin minä kuuntelin,mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille,kukaan ei osannut ojentaa häntä.
13. Älkää nyt sanoko: »Olemme nähneet,että vain Jumala voi hänet vaientaa,ei ihminen.»
14. Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan,enkä minä puolestani aio vastata hänellesillä tavoin kuin te.
15. Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi,enää he eivät vastaa,sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
16. Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat,kun he vain seisovat tuossasanomatta sanaakaan vastaan?
17. Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhuaja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
18. Minä olen täynnä sanoja,henkeni kuohuu, olen pakahtua,
19. olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
20. Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi.Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
21. En puhu kenenkään mieliksi,ketään en liehakoi,
22. en osaa niitä puheita.Jos sellaisiin ryhtyisin,Luojani kohta ottaisi minut pois.