Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 31:23-39 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

23. Minä pelkään Jumalan rangaistusta.Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

24. Olenko pannut turvani kultaan,olenko sanonut sille: »Sinuun minä luotan»?

25. Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestanija kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

26. Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa,tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

27. niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaanja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

28. Jos niin olen tehnyt,olen ansainnut tuomion.Olenhan silloin kieltänytJumalan, joka on taivaassa.

29. Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta,en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

30. En ole antanut kieleni tehdä syntiä,vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

31. Minun oma väkeni sanoi kiittäen:»Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!»

32. Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla,minä avasin oveni matkalaiselle.

33. En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät,en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

34. Siksi en pelkää ihmisiä,en kauhistu kansanjoukon pilkkaa,en piileksi mykkänä taloni suojassa.

35. Kunpa joku kuuntelisi minua!Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni.Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala!Missä on syytekirja? Näytä se!

36. Minä levitän sen viitaksi harteilleni,kierrän sen seppeleeksi päähäni!

37. Voin kertoa sinulle jokaisen askelenija lähestyä sinua kuin ruhtinas.

38. Jos oma peltoni minua syyttää,jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

39. jos olen syönyt sen voimanantamatta mitään tilalleja suututtanut sen,

Lue täydellisestä luku Job 31