22. Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkäänja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
23. Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin,paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
24. Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään,eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
25. Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa?Enkö minä surrut köyhien osaa?
26. Hyvää minä odotin, mutta paha tuli,odotin valoa, mutta tuli pimeys.
27. Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu,sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.
28. Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy.Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.
29. Sakaalit ovat minun veljiäni,minun kumppaneitani kamelikurjet!
30. Minun ihoni mustuu ja lohkeilee,luitani korventaa kuumeen polte.