16. Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuunja elämä valuu minusta pois.
17. Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti,kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.
18. Vaatteeni kiristyvät ympärilleni,paitani kiertyy kuristamaan minua.
19. Jumala on heittänyt minut maahan,ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.
20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa,minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.
21. Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan,rajusti sinun kätesi minua ravistelee.
22. Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkäänja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
23. Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin,paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
24. Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään,eikö onnettomuuden uhri huuda apua?