1. Ja nyt he nauravat minulle,miehet, minua nuoremmat –nuo, joiden isiä en pitänyt minään,en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
2. Mitä hyötyä heistä olisi minulle?He ovat jo menettäneet voimansa,
3. he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä,kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
4. He keräävät pensaikosta suolaheinää,heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
5. Ihmisten parista heidät on ajettu pois,niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
6. He asuvat rotkojen rinteillämaakuopissa ja kallionkoloissa.
7. Piikkipensaiden keskellä he ulvovat,karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.