8. Sen päivän lävistäköön kirous,joka herättäisi itsensä Leviatanin.
9. Pimetkööt sen aamun tähdet,älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
10. Se päivä ja yöei sulkenut edestäni kohdun porttia,ei kätkenyt silmiltänitätä kärsimystä.
11. Miksi en syntynyt kuolleena,miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
12. Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,miksi rinnat antoivat ravinnon?
13. Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,nukkuisin, minulla olisi rauha.
14. Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensämuistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15. Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,noiden, joilla oli kultaa,jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16. Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,maahan kaivettu ja olematon,niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17. Siellä pahantekijöitten raivo lakkaaja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18. siellä pääsevät vangit vaivastaan,piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19. Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,orja on herrastaan vapaa.
20. Miksi hän antaa elämän valonsille, jonka osa on kärsimys,miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
21. He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,heidän suurin riemunsa on hauta.