21. He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,heidän suurin riemunsa on hauta.
23. Miksi hän antaa elämän valonmiehelle, joka on Jumalan saartama,jolta tie on kadonnut?
24. Minun leipääni on itku ja voihke,veden lailla virtaa minun valitukseni.
25. Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
26. Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.