15. Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,noiden, joilla oli kultaa,jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16. Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,maahan kaivettu ja olematon,niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17. Siellä pahantekijöitten raivo lakkaaja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18. siellä pääsevät vangit vaivastaan,piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19. Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,orja on herrastaan vapaa.
20. Miksi hän antaa elämän valonsille, jonka osa on kärsimys,miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
21. He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,heidän suurin riemunsa on hauta.
23. Miksi hän antaa elämän valonmiehelle, joka on Jumalan saartama,jolta tie on kadonnut?
24. Minun leipääni on itku ja voihke,veden lailla virtaa minun valitukseni.
25. Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
26. Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.