1. Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
2. ja sanoi:
3. – Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4. Haihtukoon pimeään se päivä,älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,älköön aamun valo sitä koskettako.
5. Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,musta pilvi peittäköön sen,auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
6. Nielköön synkkä pimeys sen yön,niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
7. Hedelmätön olkoon se yö,ilosta tyhjä.
8. Sen päivän lävistäköön kirous,joka herättäisi itsensä Leviatanin.
9. Pimetkööt sen aamun tähdet,älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.