6. Noina päivinä minä kahlasin kermassaja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
7. Kun menin kaupunginportille kokoukseenja asetuin paikalleni aukion äärelle,
8. nuoret miehet väistyivät syrjäänja vanhukset nousivat seisomaan.
9. Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheenja panivat käden suunsa eteen.
10. Ruhtinaatkin hiljenivät,kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
11. Ken sanani kuuli, ylisti onneani,ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
12. Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua,ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
13. Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,lesken sydämessä minä herätin ilon.
14. Minä pukeuduin vanhurskauteen,oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
15. Olin sokealle silmä,rammalle sauva.
16. Köyhille minä olin isäja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
17. Minä murskasin pahantekijän leuanja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
18. Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,sen päivät vain lisääntyvät.
19. Minun juureni ovat vedelle avoimet,yön kaste viipyy minun oksillani.
20. Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,jousi ei kädestäni herpoa,nuoli seuraa toista taukoamatta.»
21. Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
22. Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
23. He odottivat niitä kuin sadetta,ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
24. Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
25. Minä valitsin heille tien,olin heidän johtajansa,minä olin heidän keskelläänkuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.Niin kuin hän lohduttaa surevia,niin minä lohdutin heitä.