1. Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
2. – Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen,kun Jumala vielä piti minusta huolen!
3. Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulleja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
4. Kunpa palaisi kukoistukseni aika,jolloin Jumala suojeli majaani
5. ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani,aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
6. Noina päivinä minä kahlasin kermassaja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
7. Kun menin kaupunginportille kokoukseenja asetuin paikalleni aukion äärelle,
8. nuoret miehet väistyivät syrjäänja vanhukset nousivat seisomaan.
9. Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheenja panivat käden suunsa eteen.
10. Ruhtinaatkin hiljenivät,kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
11. Ken sanani kuuli, ylisti onneani,ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
12. Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua,ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
13. Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,lesken sydämessä minä herätin ilon.
14. Minä pukeuduin vanhurskauteen,oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
15. Olin sokealle silmä,rammalle sauva.