9. Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe,hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
10. Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä,hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
11. Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa,vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
12. Paha maistuu niin makealle hänen suussaan,että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
13. nautiskelee, ei malta luopua siitävaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
14. Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan,se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
15. Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos,Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
16. Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt,käärmeen kieli hänet surmaa.
17. Ei hän enää näe solisevia puroja,ei kerman ja hunajan virtoja.
18. Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä,ei saa niistä nauttia,omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
19. koska hän murskasi köyhät,jätti heidät oman onnensa varaan,otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
20. Koskaan hän ei saanut kyllikseen,mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
21. Kaikkea hän ahnehti kyltymättä,siksi hänen onnensa ei kestä.
22. Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea,juuri silloin ahdinko hänet yllättääja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
23. Yllin kyllin hän tulee saamaan:Jumala suuntaa häneen vihansa hehkunja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
24. Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita,pronssinuoli hänet surmaa:
25. se tulee selästä uloshänen sappinesteestään kiiltävänä,ja kauhu valtaa hänet.