Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 19:21-29 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

21. Säälikää minua, säälikää,te, jotka olette ystäviäni!Jumalan käsi on koskenut minuun.

22. Miksi tekin vainoatte minua,yhdessä Jumalan kanssa?Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

23. Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

24. uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksitaltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

25. Minä tiedän, että lunastajani elää.Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

26. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleinaja lihani on riistetty irti,minä saan nähdä Jumalan,

27. saan katsella häntä omin silmin,ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!Tätä minun sydämeni kaipaa.

28. Mutta te sanotte:»Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin?Syyllinen hän joka tapauksessa on.»

29. Pelätkää toki miekkaa!Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman.Muistakaa: on olemassa tuomari.

Lue täydellisestä luku Job 19