13. Kunpa kätkisit minut tuonelaan,piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
14. Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
15. Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,sinä kaipaisit jälleensitä, minkä oma kätesi on luonut.
16. Sinä tarkkaisit kyllä askeleitanimutta et pitäisi kirjaa synneistäni.
17. Pahat tekoni olisivat kukkarossasisinetillä suljettuina,sinä peittäisit ne näkymättömiin.
18. Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoonkallioiden murtuessa,
19. niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivetja rankkasade huuhtoo mukaansa maan,niin sinä murrat ihmisen toivon.
20. Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä,hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.
21. Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa –hän ei siitä tiedä,ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti –hän ei siitäkään mitään tiedä.
22. Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa.Hän tajuaa vain oman murheensa.