14. minun palvelijani riemuitsevatsydän täynnä onnea,mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaanja valitatte mieli murtuneena.
15. Kiroukseksi minun valittujeni suuhun jää teidän nimenne:»Surmatkoon Herra sinut,niin kuin hän surmasi heidät!»Mutta omia palvelijoitani olen kutsuva uusilla nimillä.
16. Joka pyytää itselleen siunausta tässä maassa,on saava siunauksen oikean Jumalan nimessä,ja joka vannoo tässä maassa,on vannova oikean Jumalan nimeen.Ja kaikki menneet murheet on unohdettu,niitä ei enää missään näy.
17. Katso, minä luon uuden taivaanja uuden maan.Menneitä ei enää muistella,ne eivät nouse mieleen.
18. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisestisiitä, mitä minä luon.Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,teen riemuitsevaksi sen kansan.
19. Ja minä riemuitsen Jerusalemista,iloitsen kansastani.Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,ei valitusta,
20. eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään,ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen.Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena,jonka vuodet jäävät alle sadan,häntä surkutellaan.
21. He rakentavat taloja ja saavat asua niissä,he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän,
22. ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi,eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän.Niin kuin puiden päivät,niin ovat minun omieni päivät.Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.
23. Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi,eivät synny kuollakseen kohta,vaan he ovat Herran siunaama sukuja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.
24. Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan,kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.
25. Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella,leijona syö heinää kuin härkä,ja käärmeen ruokana on maan tomu.Kukaan ei tee pahaa,kukaan ei vahingoita ketäänminun pyhällä vuorellani,sanoo Herra.