11. Ketä sinä niin pelkäsit, ketä niin säikyit,että petit minua?Minua et muistanut,minusta et välittänyt.Kun olen vaiti, kun olen kätkössä,sinä et minua pelkää.
12. Mutta minä paljastan, millaista on sinun hurskautesi,millaisia ovat sinun tekosi.Eivät ne sinua auta.
13. Kun huudat apua, pelastaako sinut tuo jumalien joukko,jonka keräsit kokoon?Katso: tuuli puhaltaa ne kaikki pois,henkäys vie ne mukanaan.Mutta se, joka turvautuu minuun, perii maanja saa omakseen minun pyhän vuoreni.
14. Herra sanoo:– Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie,työntäkää pois esteet minun kansani tieltä!
15. Korkea ja Ylhäinen,hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,sanoo näin:– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.Minä virvoitan murtuneiden hengenja herätän eloon nöyrien sydämen.
16. En minä ikuisesti ole teihin vihastunutenkä loputtomiin teitä syytä.Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisieikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
17. Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan,löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
18. Ne tiet minä olen nähnyt.Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
19. Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas– sanoo Herra –ja minä parannan heidät.
20. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri.Ei se tyynny,vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.
21. – Jumalattomilla ei ole rauhaa,sanoo minun Jumalani.