1. Kuka uskoo meidän sanomamme?Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
2. Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,kuin vesa kuivasta maasta.Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,jota olisimme ihaillen katselleet,ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
3. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,kipujen mies, sairauden tuttava,josta kaikki käänsivät katseensa pois.Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
4. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,otti taakakseen meidän sairautemme.Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
5. vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneetja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.Hän kärsi rangaistuksen,jotta meillä olisi rauha,hänen haavojensa hinnallame olemme parantuneet.
6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelanhänen kannettavakseen.
7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,ei hän suutansa avannut.Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,ei hänkään suutansa avannut.
8. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois– kuka hänen kansastaan siitä välitti?Hänet syöstiin pois elävien maasta,hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.