26. Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle,maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,ja nopeasti he rientävät sieltä.
27. Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,kukaan heistä ei nuku eikä torku.Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,eikä kenenkään kengästä katkea hihna.
28. Heidän nuolensa ovat teroitetutja kaikki jousensa jännitetyt,hevosten kaviot iskevät tulta kuin piija vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.
29. He ärjyvät kuin jalopeurat,heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,joka karjahtaen sieppaa saaliinja raahaa sen mukanaankenenkään uskaltamatta asettua tielle.
30. Sinä päivänä se kaukainen kansaärjyen uhkaa tätä maata,kohisten kuin meri.Mihin katseesi luotkin,vain pimeyttä ja ahdistusta.Valo on kadonnut synkkiin pilviin.