20. Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksija hyvää pahaksi!Pimeyden he kääntävät valoksija valon pimeydeksi,karvaan makeaksija makean karvaaksi.
21. Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyäänja omasta mielestään ovat perin viisaita!
22. Voi niitä, jotka ovat sankareitaviiniruukun ääressä,niitä, jotka ovat väkeviäjuomien sekoittajina!
23. Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi.Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.
24. Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen,niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin,niin lahoavat heidän juurensaja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan.He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskytja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.
25. Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä,hän kohottaa kätensä ja lyö.Vuoret järähtelevät,ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla.Vieläkään ei väistynyt Herran viha,hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
26. Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle,maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,ja nopeasti he rientävät sieltä.
27. Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,kukaan heistä ei nuku eikä torku.Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,eikä kenenkään kengästä katkea hihna.
28. Heidän nuolensa ovat teroitetutja kaikki jousensa jännitetyt,hevosten kaviot iskevät tulta kuin piija vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.
29. He ärjyvät kuin jalopeurat,heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,joka karjahtaen sieppaa saaliinja raahaa sen mukanaankenenkään uskaltamatta asettua tielle.
30. Sinä päivänä se kaukainen kansaärjyen uhkaa tätä maata,kohisten kuin meri.Mihin katseesi luotkin,vain pimeyttä ja ahdistusta.Valo on kadonnut synkkiin pilviin.