1. Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun!Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksinostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.
2. Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat,eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan.Vankeuteen vaeltaa koko joukko.
3. Kuule minua, Jaakobin suku,koko Israelin heimon jäännös!Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaanhamasta syntymästänne saakka,äitinne kohdusta asti!
4. Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,minä nostan ja kannan ja pelastan.
5. Kehen te minua vertaisitte,kenet asettaisitte rinnalleni?Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte,kuka olisi minun vertaiseni?
6. Moni kahmaisee kultaa kukkarostaan,vaa’alla punnitsee hopeaaja palkkaa mestarin tekemään jumalan.Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,
7. sen hän nostaa harteilleen, sitä kantaa,pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo,ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda.Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa,ei pelasta häntä ahdingosta.
8. Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina,pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!
9. Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen:minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.