17. Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan,patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo.Hän rukoilee sitä ja sanoo:– Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
18. Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä!Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
19. Eivät he ota opikseen,ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa:– Puolet siitä poltin tulisijassa,hiilloksella paistoin leipää,paistoin lihaa ja söin.Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen!Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?
20. Tyhjän perässä juoksija!Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet.Ei hän osaa pelastaa itseään,ei sanoa itselleen:– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!
21. Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani,muista, Israel,että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani,sinä et minulta unohdu, Israel.
22. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,sinun syntisi kuin pilviverhon.Palaa minun luokseni,minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
23. Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt,iloitkaa, maan syvyydet,puhjetkaa riemuun, te vuoret,te metsät ja jokainen metsän puu:Herra on lunastanut Jaakobin!Hän on pelastanut Israelin,hän on osoittanut kirkkautensa.
24. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,hän, joka jo kohdussa muovasi sinut:– Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken!Yksinäni minä leväytin auki taivaan,muovasin maan kenenkään auttamatta.
25. Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkitja todistan taikurit petkuttajiksi,minä kukistan maan viisaatja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.
26. Mutta palvelijani sanan minä toteutanja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.Minä sanon Jerusalemille: »Sinä saat asukkaasi takaisin»,ja Juudan kaupungeille: »Teidät rakennettakoon jälleen!»Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.
27. Minä sanon merelle: »Kuivu,minä kuivatan sinun syöverisi.»
28. Minä sanon Kyyrokselle: »Paimeneni.»Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa,hän sanoo Jerusalemille: »Sinut rakennettakoon»,ja temppelille: »Sinut perustettakoon jälleen!»