1. Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!
2. Näin sanoo Herra, joka sinut loija jo kohdussa sinut muovasi,hän, joka auttaa sinua:– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,sinä Jesurun, jonka olen valinnut.
3. Minä annan vesien virrata janoavalle,purojen kuivaan maahan.Minä vuodatan henkeni lapsiisija siunaukseni vesoillesi,
4. ja he versovat kuin kaislikko,kuin pajut purojen varsilla.
5. Niin yksi sanoo: »Minä kuulun Herralle»,toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,kolmas kirjoittaa käteensä: »Herran oma»,ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningasja sen lunastaja, Herra Sebaot:– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,ei ole muuta Jumalaa kuin minä.
7. Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuuluaja kertokoon minulle, mitä on tapahtunutsiitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat,tulevaiset hän kertokoon meille!
8. Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan!Enkö ole jo aikoja sittenkertonut ja ilmoittanut näitä teille?Te olette minun todistajani:onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?Minä en toista tunne!
9. Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa,heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.Niiden palvojat eivät mitään näe,eivät mitään ymmärrä,he joutuvat häpeään.
10. Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,tekee hyödyttömän teon.
11. Huonosti käy sen, joka niitä palvoo.Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia!Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni,pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!