17. hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,väkevien soturien joukon– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –näin hän sanoo:
18. – Älkää enää menneitä muistelko,älkää muinaisia miettikö!
19. Katso: minä luon uutta.Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?Minä teen tien autiomaahanja joet kuivuuden keskelle.
20. Villieläimetkin kunnioittavat minua,sakaalit ja strutsit,koska olen tuonut vedet autiomaahanja joet kuivuuden keskelleantaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
21. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,on ylistävä minua.
22. Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.
23. Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksietkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.
24. Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,pahoilla teoillasi minua vaivannut.
25. Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesioman itseni tähdenenkä muistele sinun syntejäsi.