13. Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin.Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa,huutaa ja karjuu sotahuutoaja uhkaa vihollisiaan:
14. – Kauan minä olen ollut vaiti,olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni.Nyt minä huudan kuin synnyttäjä,puuskutan, huohotan ankarasti.
15. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,niiden ruohikot kuivaksi maaksi.Minä muutan joet hietikoksija kuivaan vesilammikot.
16. Mutta sokeat minä kuljetan tietä,jota he eivät ole kulkeneet,annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,louhikkopolut sileäksi tieksi.Nämä ovat minun tekoni,näin olen tehnyt ja näin teen yhä.
17. Häpeissään vetäytyvät syrjäännuo, jotka nyt luottavat kuviinja sanovat patsaille:»Te olette meidän jumaliamme.»
18. Kuunnelkaa, te kuurot!Sokeat, katsokaa, niin te näette!
19. Kuka on sokea, jollei minun palvelijani,kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani?Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan,kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?
20. Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat,korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!
21. Uskollisuuttaan osoittaenHerra päätti tehdä lakinsa suureksi,tehdä sen loistavaksi.
22. Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu,se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin.Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa,rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano:»Päästä heidät!»
23. Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle,kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?
24. Kuka antoi ryöstäjälle Israelin,rosvojen armoille Jaakobin suvun?Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet?Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään,ei noudattaa hänen lakiaan.