12. Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.
13. Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!
14. Syntiset pelkäävät Siionissa,jumalattomat kauhistuvat:»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»
15. Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,joka hylkää laittoman hyödyn,joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,joka sulkee korvansa murhajuoniltaeikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.
16. Korkealla vuorella hän saa asua,kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.Leipää hän saa riittämiin,eikä hänen juomavetensä ehdy.
17. Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,hänen kauneutensa,sinä saat nähdä avaran maan.
18. Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:missä nyt on veronkantaja,missä veron punnitsija,missä torneja tarkastava vieras?
19. Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.
20. Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,turvallisen leposijan,teltan, jota ei pureta, ei siirretä.Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,yksikään sen köysistä ei katkea.
21. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,meillä on jokien lähde ja leveät virrat.Niitä ei kulje soutualuseikä ylitä uljainkaan pursi.
22. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.Herra on valtiaamme,Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.
23. Kun köydet ovat löystyneeteivätkä enää pidä mastoa pystyssä,eivät purjetta levällään,silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.Rammatkin saalistavat muiden mukana,
24. eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.