21. Aina kun olet eksymässä tieltä,milloin oikeaan, milloin vasempaan,sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:– Tässä on tie, kulkekaa sitä.
22. Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasija heität menemään kullalla silatut jumalasikuin nainen verisen rievunja huudat: »Tiehesi, saasta!»
23. Kun kylvät maan,hän antaa sateen kostuttaa siemenetniin että maan kasvu, vilja,on sankkaa ja satoisaa.Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumellaavaralla kedolla,
24. ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi,saavat syödäkseen parasta hapanrehua,jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.
25. Ja jokaisella vuorella,jokaisella korkealla kukkulallavesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissasuuren surman päivänätornien sortuessa.
26. Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa– sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavatja parantaa sen ruhjeet ja vammat.
27. Herran nimi saapuu kaukaa, Herra saapuu,hänen kasvonsa leimuavat,hänessä palaa vihan liekki,hänen huulillaan hehkuu raivo,hänen kielensä on kuin kaiken nielevä tuli,
28. hänen henkäyksensä kuin joenuoman tulvavesi,joka hetkessä kohoaa kaulaan saakka.Hän valjastaa kansanheimot ankaraan ikeeseen,panee niiden suupieliin suitset,jotka suistavat ne tieltä.