7. Rypäleen mehu ehtyy,viiniköynnökset kuivuvatja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.
8. Rumpujen riemu vaimenee,iloinen kohina hiljenee,vaikenee harppujen ääni.
9. Enää ei juoda viiniä, ei lauleta,juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.
10. Kaupunki on kukistunut,se on sekasorron vallassa,jokainen ovi on sisältä teljetty.
11. Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta,kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.
12. Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys,kaupungin portit on murrettu.
13. Näin käy maailman kansoille:niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliivejapuuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee,sen verran kuin voi löytää rypäleitä,kun viininkorjuu on ohi.
14. Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.Huutakaa siis lännessä
15. ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,kunnioittakaa Herraa.Meren saarilla ja rannoillakunnioittakaa Herran nimeä,hänen, joka on Israelin Jumala.
16. Maan ääriltä saakkame kuulemme laulujen kaikuvanylistykseksi Vanhurskaalle.Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua!Petosta petoksen jälkeenja petoksen jälkeen vielä petos!
17. Kauhu ja kuoppa ja loukkuuhkaavat sinua, maan asukas.
18. Joka pakenee kauhun huutoa,se putoaa kuoppaan,ja jos hän kuopasta nousee,hän jää loukkuun.Sillä taivaan akkunat aukenevatja maan perustukset järkkyvät,
19. maa järisee, maa järisee,maa aaltoaa ja huojuu,maa aaltoaa ja sortuu,
20. maa horjuu kuin juopunut,vaappuu kuin vartiolava tuulessa.Raskaana sitä painaa sen rikkomus,se kaatuu eikä enää nouse.
21. Sinä päivänä Herra vaatii tilillekorkeuksissa asuvat korkeuden joukotja maan päällä elävät maan kuninkaat.
22. Heidät kootaan yhteen:yhteen ja samaan vankikuoppaan,samaan tyrmään heidät teljetään,ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.
23. Kuu kalpenee, aurinko häpeää,kun Herra Sebaot hallitseeSiionin vuorella ja Jerusalemissaja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.