6. Purjehtikaa yli meren Tarsisin rannoille,puhjetkaa valitushuutoihin,te rannikon asujat!
7. Tuoko nyt on teidän iloinen kaupunkinne,maineikas muinaisista päivistä,kaupunki, joka pitkin askelin edetenasutti kaukaiset rannat?
8. Kuka sääti tällaisen kohtalon Tyrokselle,joka kruunasi kuninkaita,jonka ostajat ja myyjät olivat ruhtinaiden veroisiaja jonka kauppiaita kunnioitettiin kaikkialla?
9. Sen teki Herra Sebaotnöyryyttääkseen ylpeän mielen,tehdäkseen mitättömäksi kaiken loiston,kaiken, mikä maassa on arvokasta.
10. Viljele maatasi nyt, tytär Tarsis,niin kuin Niilin maata viljellään,sillä laivoja et enää veistä.
11. Herra kohotti kätensä merenrantaa kohtija järkytti valtakuntia.Hän antoi käskynja tuomitsi tuhoon Foinikian linnoitetut kaupungit.
12. Hän sanoi:– Enää et iloitse,raiskattu neitsyt, tytär Sidon!Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo,sielläkään et saa rauhaa.
13. Muistakaa Kaldean maata, jossa asui suuri kansa!Assyria on senkin tehnyt villieläinten asunnoksi.Assyria pystyttää piiritystornit,luhistaa palatsit.Kaiken se murentaa rauniokasaksi.
14. Valittakaa, Tarsisin laivat!Tuhottu on teidän turvapaikkanne.
15. Sinä päivänä Tyros vaipuu unohdukseen yhden kuninkaan eliniäksi, seitsemäksi vuosikymmeneksi. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyroksen käy kuin porton, josta laulussa kerrotaan:
16. – Käy harppuinesikaupungin katujakiertelemään,sinä unohdettu tyttö!Kun hyvin soittelet,laulat,sinut muistetaan taas!