9. Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä,siellä odotetaan sinun tuloasi.Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget:kaikki jotka kerran olivat maan mahtaviaja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita,kaikki ovat nousseet istuimiltaan.
10. Kaikki he puhkeavat puhumaanja lausuvat sinulle:»Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me,olet yksi meistä.
11. Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi,sinun harppujesi helkytys.Sinun allasi ovat vuoteena madot,sinun ylläsi peitteenä toukat.
12. Voi, sinä putosit taivaalta,sinä Kointähti, sarastuksen poika!Alas maahan sinut survaistiin,sinä kansojen kukistaja.»
13. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:»Minä tahdon nousta taivaisiin!Minä pystytän valtaistuimeniJumalan tähtiä korkeammalle,minä tahdon istua jumalten vuorellakaukana pohjoisessa,
14. minä nousen pilviä ylemmäksi,olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»
15. Mutta tuonelaan sinut on syösty,sen pohjimmaiseen kuiluun.
16. Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan,tuijottaa sinua ihmetellen:»Tämäkö on se maailman järkyttäjä,valtakuntien vapisuttaja,
17. joka hävitti maanpiirin autioksija murskasi sen kaupungiteikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»