8. Kaikki säikähtävät,ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan,he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,katselevat hämmentyneinä toisiaan,heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.
9. Herran päivä tulee ankarana,täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa,se muuttaa maan autioksija hävittää sen syntiset asukkaat.
10. Taivaan tähdet ja tähtikuviotkieltävät silloin valonsa loiston.Pimeänä nousee aurinko,eikä kuu säteile valoa.
11. Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaanja jumalattomat synneistään.Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä,painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,
12. ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa,vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.
13. Sen tähden taivaat järisevätja maa järkkyy sijoiltaanHerran Sebaotin suuttumuksen vuoksihänen vihansa päivänä.
14. Kuin pakosalle ajetut gasellit,kuin lampaat, joilla ei ole paimenta,niin kukin karkaa oman kansansa luoja pakenee omaan maahansa.
15. Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään,jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.
16. Heidän sylilapsensa lyödään murskaksiheidän silmiensä edessä,heidän talonsa ryöstetäänja naiset raiskataan.
17. Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset,jotka eivät hopeaa huolieivätkä kultaa kumarra.
18. Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset.Kohdun hedelmää he eivät sääli,eivät armahda lasta.
19. Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun,kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen,kuten kävi Sodoman ja Gomorran,jotka Jumala pyyhkäisi pois.