12. ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa,vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.
13. Sen tähden taivaat järisevätja maa järkkyy sijoiltaanHerran Sebaotin suuttumuksen vuoksihänen vihansa päivänä.
14. Kuin pakosalle ajetut gasellit,kuin lampaat, joilla ei ole paimenta,niin kukin karkaa oman kansansa luoja pakenee omaan maahansa.
15. Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään,jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.
16. Heidän sylilapsensa lyödään murskaksiheidän silmiensä edessä,heidän talonsa ryöstetäänja naiset raiskataan.
17. Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset,jotka eivät hopeaa huolieivätkä kultaa kumarra.
18. Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset.Kohdun hedelmää he eivät sääli,eivät armahda lasta.
19. Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun,kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen,kuten kävi Sodoman ja Gomorran,jotka Jumala pyyhkäisi pois.
20. Koskaan siellä ei asuta,se jää autioksi polvesta polveen.Ei arabi pystytä sinne telttaansa,ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.
21. Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät,huuhkajat pesivät huoneissa,strutsit ovat asettuneet taloksija villivuohet hyppelevät talojen välissä.
22. Sakaalit ulvovat sen palatseissa,huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru.Babylonin hetki on lähellä,sen päivät ovat käyneet vähiin.