6. Sen minä lähetän tämän kelvottoman kansan kimppuun,tämän kansan kimppuun, joka on herättänyt vihani,ryöstämään ja saalistamaan,tallaamaan sitä kuin kujien lokaa.
7. Mutta Assyria itse uskoo toisin,itse se ei ymmärrä tehtäväänsä.Sillä on mielessään vain hävitysja halu tuhota kansa kansan jälkeen.
8. Näin sanoo hän, Assyrian valtias:»Eivätkö minun päällikköni ole kuninkaiden veroisia?
9. Eikö Kalne saanut saman kohtalon kuin Karkemis,Hamat saman kuin Arpad,Samaria saman kuin Damaskos?
10. Olen kukistanut monta valtakuntaa,jotka palvelivat omia jumaliaanja joiden jumalankuvat olivat paljon lukuisammatkuin Jerusalemin tai Samarian.
11. Kuinka en pystyisi tekemään Jerusalemille ja sen kuvatuksillesamoin kuin tein Samarialle ja sen jumalille?»
12. Mutta tietäkää: kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä.
13. Sillä näin on Assyrian kuningas sanonut:»Käteni voimalla olen tehnyt tämän kaikenja omalla viisaudellani:minä tiedän mitä teen.Minä olen siirtänyt kansojen rajatja riistänyt itselleni niiden rikkaudetja valtiaan tavoin syössyt kuninkaat valtaistuimiltaan.
14. Minä pääsin käsiksi kansojen rikkauksiinyhtä helposti kuin linnunpesään,minä kahmin itselleni kaikki maatkuin munat hylätyistä pesistä:ei siiven siipeä räpyttämässä,ei yhtään nokkaa piipittämässä.»
15. – Onko kirves muka parempikuin se, joka sillä hakkaa?Mahtaileeko sahasille, joka sitä käyttää?Ikään kuin ruoska heiluttaisi käyttäjäänsä,ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä!
16. Ei, vaan Jumala, Herra Sebaot, lähettää hivuttavan taudintuon maan lihaviin ylimyksiin,ja loiston alla kytee poltekuin tulen polte.
17. Ja Israelin Valosta tulee liekki,Israelin Pyhästä tulenlieska,joka yhdessä päivässä polttaa ja nieleeAssyrian orjantappurat ja ohdakkeet,
18. joka tekee perin juurin lopunsen metsien ja puutarhojen vehmaudesta,niin että maa on kuin sairas,tautiinsa menehtymässä.
19. Ja niin vähiin käyvät puut metsissä,että lapsikin voi ne merkitä muistiin.
20. Sinä päivänä eivät Jaakobin jälkeläiset, jotka ovat päässeet pakoon, nuo Israelista jäljelle jääneet, enää turvaudu sortajaansa. Herralle uskollisina he turvautuvat yksin häneen, Israelin Pyhään.
21. Jäännös palaa takaisin,Jaakobin heimon jäännös kääntyyväkevän Jumalan luo.
22. Tiedä, Israel:vaikka kansasi olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,siitä jää vain rippeet.Hävitys tulee, niin on päätetty,ja se tulee vanhurskauden tulvana.
23. Ja Jumala, Herra Sebaot, toteuttaa päätöksensä,hävityksen kaikkialla maan päällä.