3. Miten te aiotte selviytyä tilinteon päivästä,kun kaukainen rajuilma ehtii tänne?Kenen luo silloin pakenette apua hakemaan,minne kätkette rikkautenne?
4. Ei auta kuin kumartua vangittujen joukkoon,kaatua surmattujen sekaan.Mutta vieläkään ei väistynyt Herran viha,hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
5. Voi Assyriaa, minun vihani ruoskaa!Suuttumukseni sauva on sen kädessä.
6. Sen minä lähetän tämän kelvottoman kansan kimppuun,tämän kansan kimppuun, joka on herättänyt vihani,ryöstämään ja saalistamaan,tallaamaan sitä kuin kujien lokaa.
7. Mutta Assyria itse uskoo toisin,itse se ei ymmärrä tehtäväänsä.Sillä on mielessään vain hävitysja halu tuhota kansa kansan jälkeen.
8. Näin sanoo hän, Assyrian valtias:»Eivätkö minun päällikköni ole kuninkaiden veroisia?
9. Eikö Kalne saanut saman kohtalon kuin Karkemis,Hamat saman kuin Arpad,Samaria saman kuin Damaskos?
10. Olen kukistanut monta valtakuntaa,jotka palvelivat omia jumaliaanja joiden jumalankuvat olivat paljon lukuisammatkuin Jerusalemin tai Samarian.
11. Kuinka en pystyisi tekemään Jerusalemille ja sen kuvatuksillesamoin kuin tein Samarialle ja sen jumalille?»
12. Mutta tietäkää: kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä.
13. Sillä näin on Assyrian kuningas sanonut:»Käteni voimalla olen tehnyt tämän kaikenja omalla viisaudellani:minä tiedän mitä teen.Minä olen siirtänyt kansojen rajatja riistänyt itselleni niiden rikkaudetja valtiaan tavoin syössyt kuninkaat valtaistuimiltaan.
14. Minä pääsin käsiksi kansojen rikkauksiinyhtä helposti kuin linnunpesään,minä kahmin itselleni kaikki maatkuin munat hylätyistä pesistä:ei siiven siipeä räpyttämässä,ei yhtään nokkaa piipittämässä.»