5. He kysyvät tietä Siioniin,sitä kohti he suuntaavat katseensa.»Tulkaa! Palatkaamme Herran luopysyvään liittoon, jota emme enää riko.»
6. – Minun kansani oli kuin eksyneitten lauma,paimenet olivat johtaneet sen harhaan,vieneet oudoille vuorille.Vuorelta toiselle se kulkiunohtaen oman tarhansa.
7. Kaikki raatelivat eksyneitä,kaikki, jotka heidät kohtasivat.Heidän vihollisensa sanoivat:»Emme me tee väärin,sillä he ovat rikkoneet Herraa vastaan.»– Totisesti, Herra on oikea laidun,hän on ollut isienkin toivo!
8. Näin sanoo Herra:– Paetkaa Babylonista,lähtekää kaldealaisten maasta!Kulkekaa kuin johtajalampaatlauman edellä.
9. Katsokaa, minä nostan pohjoisesta maastasuurten kansojen yhtyneet joukotBabyloniaa vastaan.Ne hyökkäävät pohjoisesta,ne valloittavat sen.He ovat taitavia sotureita,ampuvat nuolensaja osuvat aina maaliin.
10. Kaldea joutuu vihollistensa saaliiksi,kaikki ryöstävät sitä mielin määrin,sanoo Herra.
11. Iloitkaa vain ja riemuitkaa,te, jotka olette riistäneet maani ja kansani!Hyppikää ja kirmatkaa kuin vasikat,hirnukaa kuin oriit.
12. Teidän äitinne joutuu häpeään,synnyttäjäänne pilkataan,hän on kansoista vihoviimeinen.Katsokaa maatanne:pelkkä autiomaa, kuiva aavikko!