17. – Israel oli eksynyt lammas,leijonat ahdistivat sitä.»Ensin sitä söi Assyrian kuningas, ja nyt on vielä Babylonian kuningas Nebukadnessar kalunnut sen luut.
18. Sen tähden minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: Minä rankaisen nyt Babylonian kuningasta ja hänen maataan, niin kuin minä olen rangaissut Assyrian kuningasta.
19. – Mutta Israelin minä tuon takaisin laitumelleen,se saa jälleen käydäKarmelin ja Basanin laidunmailla,syödä itsensä kylläiseksiEfraimin vuorilla ja Gileadissa.
20. Noina päivinä, tuohon aikaan,sanoo Herra,etsitään turhaan Israelin pahoja tekoja,turhaan Juudan syntejä –niitä ei enää ole!Sillä minä annan anteeksiniille, jotka olen jättänyt eloon.»
21. Herra on antanut käskyn:– Nouskaa taisteluunMerataimin maata vastaan,käykää Pekodin asukkaiden kimppuun!Lyökää heidät kuoliaaksi,vihkikää tuhon omaksi viimeinenkin heistä,sanoo Herra.Tehkää juuri niin kuin olen käskenyt!
22. Jo kuuluu maasta sodan melske,jo luhistuu kaikki raunioiksi.
23. Voi, kuinka onkaan palasina ja murskanatuo koko maailman vasara!Miten autioksi on Babylon tullut!Kansat sitä kammoavat.
24. Minä viritin sinulle ansan,etkä sinä aavistanut mitään,ennen kuin jäit kiinni.Sinut löydettiin siitä ja vangittiin,sillä Herraa vastaan olet taistellut.
25. – Herra avaa asevarastonsa,ottaa esille vihansa aseet.Herra Jumala Sebaot tekee työnsäkaldealaisten maassa.