24. Minä katselin vuoria – ne järkkyivät,ja kaikki kukkulat vapisivat.
25. Minä katselin ympärilleni – ei yhtään ihmistä,taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
26. Minä katselin puutarhaa – se oli pelkkää aavikkoa,kaupungit oli revitty maahan.Tämän kaiken oli saanut aikaanHerran hehkuva viha.
27. Näin sanoo Herra:– Koko maa tulee autioksi.Miksi en tekisi siitä loppua?
28. Siksi maa valittaaja taivas pimenee surusta.Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki,siinä pysyn eikä mieleni muutu.
29. Ratsumiesten ja jousimiesten huutoapakenee jokainen kaupunki.Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin,kiipeävät kallioille.Kaikki kaupungit hylätään,ketään ei jää niihin asumaan.
30. Sinä Jerusalem, tuhon oma!Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin,miksi ripustat yllesi kultakorujaja maalaat silmäsi luomivärillä?Turhaan sinä kaunistat itseäsi!Rakastajasi ovat sinut hylänneet,nyt he väijyvät henkeäsi.
31. Kuulen äänen – kuin synnyttävä nainen huutaisi,kuin ensisynnyttäjä voihkisi tuskasta.Se on tytär Siionin ääni.Hän voihkii ja ojentaa käsiään:»Voi minua! Minä menehdyn murhaajien käsiin!»