18. Väärät tiesi ja pahat tekosiovat tuoneet sinulle onnettomuuden.Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen,se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.
19. »Voi minua! Voi minua!Tuska polttaa sisintäni,rintani pakahtuu!Sydämeni jyskyttää,en voi vaieta.Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
20. Tuhoa tuhon päälle,koko maa tuhoutuu!Äkkiä ovat majani hajalla,telttani hetkessä riekaleina!
21. Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja,kuulla sotatorven ääntä?»
22. – Minun kansani on hullu, sanoo Herra.Se ei ymmärrä minua.Kaikki ovat kuin lapsia,eivät käsitä mitään.Pahaa he kyllä osaavat tehdä,mutta hyvään he eivät kykene.
23. – Minä katselin maata – se oli autio ja tyhjä,ja taivasta – sen valo oli sammunut.
24. Minä katselin vuoria – ne järkkyivät,ja kaikki kukkulat vapisivat.
25. Minä katselin ympärilleni – ei yhtään ihmistä,taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
26. Minä katselin puutarhaa – se oli pelkkää aavikkoa,kaupungit oli revitty maahan.Tämän kaiken oli saanut aikaanHerran hehkuva viha.
27. Näin sanoo Herra:– Koko maa tulee autioksi.Miksi en tekisi siitä loppua?
28. Siksi maa valittaaja taivas pimenee surusta.Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki,siinä pysyn eikä mieleni muutu.
29. Ratsumiesten ja jousimiesten huutoapakenee jokainen kaupunki.Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin,kiipeävät kallioille.Kaikki kaupungit hylätään,ketään ei jää niihin asumaan.
30. Sinä Jerusalem, tuhon oma!Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin,miksi ripustat yllesi kultakorujaja maalaat silmäsi luomivärillä?Turhaan sinä kaunistat itseäsi!Rakastajasi ovat sinut hylänneet,nyt he väijyvät henkeäsi.