1. Babylonian kuningas Nebukadnessar asetti Juudan kuninkaaksi Sidkian, Josian pojan. Hän tuli hallitsijaksi Jekonjan, Jojakimin pojan, jälkeen.
2. Mutta Sidkia, hänen hovinsa ja hänen kansansa eivät kuunnelleet, mitä profeetta Jeremia Herran käskystä julisti.
3-5. Niihin aikoihin faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä. Kun babylonialaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat tästä, he vetäytyivät pois kaupungin liepeiltä. Kuningas Sidkia lähetti silloin Jukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian luo pyytämään: »Rukoile meidän puolestamme Herraa, Jumalaamme!» Jeremia sai vielä tuolloin liikkua vapaasti kansan keskuudessa; häntä ei vielä ollut pantu vankeuteen.
6. Silloin profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
7. »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Juudan kuningas on lähettänyt nuo miehet kysymään minulta neuvoa. Käske heidän siis mennä sanomaan kuninkaalle näin: Faraon sotajoukko, joka on lähtenyt avuksenne, palaa takaisin omaan maahansa Egyptiin.
8. Babylonialaiset tulevat uudelleen piirittämään tätä kaupunkia, he valloittavat ja polttavat sen.
9. Minä, Herra, varoitan teitä pettämästä itseänne. Älkää kuvitelko, että kaldealaiset vetäytyvät pois ahdistamasta teitä. Eivät he lähde mihinkään!
10. Ja vaikka te löisitte koko kaldealaisten sotajoukon, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutama haavoittunut telttaansa makaamaan, nämä miehet nousisivat kyllä jalkeille ja polttaisivat tämän kaupungin.»
11. Kun babylonialaiset faraon sotajoukkoa peläten olivat vetäytyneet Jerusalemin edustalta,