12. Mene ja huuda nämä sanat pohjoiseen päin:– Käänny, Luopio-Israel, sanoo Herra!Minä en enää ole vihoissani sinulle,minä olen armollinen, sanoo Herra,ei minun vihani jatku loputtomiin.
13. Tunne kuitenkin rikoksesi:Sinä olet luopunut Herrasta, Jumalastasi,olet juossut kaikkialle vieraitten jumalien perässä,vihreän puun alta toisen alle.Minua et ole kuunnellut,sanoo Herra.»
14. »Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!» sanoo Herra. »Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä.
15. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.
16. »Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: ’Missä on Herran liitonarkku?’ Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä.
17. Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan.
18. Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja yhdessä ne tulevat pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin omaksi teidän isillenne.»
19. – Minä ajattelin:Annan sinulle ensimmäisen sijan ihmislasten joukossa,lahjoitan omaksesi kauniin maan,ihanimman koko maailmassa.Ajattelin, että sinä sanot minua isäksietkä koskaan käänny minusta pois.
20. Mutta niin kuin uskoton vaimo pettää miestään,niin sinä, Israelin heimo, olet pettänyt minua,sanoo Herra.
21. Paljailta kukkuloilta kuuluu ääni,israelilaisten itku ja rukous.He ovat kulkeneet vääriä teitä,ovat unohtaneet Herran, Jumalansa.
22. – Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset,minä parannan teidät luopumuksestanne!»Herra, me tulemme luoksesi,sillä sinä olet meidän Jumalamme!
23. Valhetta ja petosta on kukkuloilla,meluisaa menoa vuorilla.Totisesti, vain Herra, meidän Jumalamme,voi Israelin pelastaa!