1. Näin sanoo Herra:»Jos mies on ottanut eron vaimostaan ja tämä on lähtenyt hänen luotaan ja sen jälkeen ollut naimisissa toisen kanssa, ei mies enää saa ottaa häntä vaimokseen. Jos hän ottaisi, se loukkaisi tämän maan pyhyyttä. Sinä, Israel, olet pettänyt minua monien rakastajien kanssa. Sinäkö siis saisit palata minun luokseni! Näin sanoo Herra.
2. »Katso noita alastomia kukkuloita. Näetkö yhtäkään, jolla et olisi maannut rakastajiesi kanssa? Sinähän istuit tienvarsilla ja odottelit heitä niin kuin saalistaan väijyvä autiomaan arabi. Sinä häpäisit maan huoruudellasi ja pahuudellasi.
3. Sateet tyrehtyivät, ei satanut syksyllä eikä keväällä, mutta yhä vain huoruus näkyi kasvoistasi etkä ymmärtänyt edes hävetä.
4. Entä nyt? Sinä huudat minulle: ’Isä! Nuoruudestani asti sinä olet ollut minun ystäväni.
5. Et kai ole ainiaaksi suuttunut, et kai loputtomiin vihastunut?’ Näin sinä, Israel, puhut, mutta silti teet pahaa mielin määrin.»
6. Herra sanoi minulle kuningas Josian aikana:»Näetkö, mitä tuo Luopio-Israel on tehnyt? Hän on käynyt jokaisella korkealla kukkulalla ja jokaisen vihreän puun alla harjoittamassa haureutta.
7. Minä ajattelin, että tehtyään kylläkseen kaikkea tätä hän lopulta palaa luokseni, mutta ei hän palannut.»Sen näki hänen sisarensa Petturi-Juuda.
8. Ja vaikka minä lähetin Luopio-Israelin pois hänen aviorikoksensa vuoksi ja annoin hänelle erokirjan, ei hänen sisarensa Petturi-Juuda siitä säikähtänyt, vaan rupesi portoksi hänkin. Minä jouduin sen näkemään.
9. Huoruuteen mieltyneenä Juuda häpäisi maan. Hän palveli kiviä ja puita jumalina ja oli uskoton minulle.