Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Jeremia 17:6-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

6. Hän on kuin piikkipensas,joka yksin kituu aavikolla,kasvaa kivierämaassa,suolaisella kamaralla,missä kukaan ei asu.

7. Siunattu on se mies,joka luottaa Herraanja panee turvansa häneen!

8. Hän on kuin puron partaalle istutettu puu,joka kurottaa juurensa veteen.Ei se pelkää helteen tuloa,sen lehvät pysyvät aina vihreinä.Vaikka tulee kuiva vuosi,ei sillä ole mitään hätää,silloinkin se kantaa hedelmää.

9. Petollinen on ihmissydän,paha ja parantumatonvailla vertaa!Kuka sen tuntee?

10. Minä, Herra, tutkin sydämet,tiedän salaisimmatkin ajatukset.Minä annan kullekin sen mukaan,miten hän elääja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.

11. Joka vääryydellä hankkii omaisuutta,on kuin peltopyy,joka hautoo vieraan linnun munia.Jo voimiensa päivinähän menettää kaiken,ja lopulta hän on pelkkä narri.

12. – Kunnian valtaistuin,korkealle korotettu alusta asti,on meidän pyhäkkömme paikka.

13. Herra, sinä olet Israelin toivo!Kaikki, jotka hylkäävät sinut,saavat onnettoman lopun,jotka luopuvat sinusta,häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet.Sillä he ovat hylänneet Herran,elävän veden lähteen.

14. Paranna sinä minut, Herra,niin minä paranen.Auta minua,niin minä saan avun.Sinua yksin minä ylistän!

Lue täydellisestä luku Jeremia 17