2. Jos kansa kysyy: ’Minne me menemme?’, niin vastaa:»Näin sanoo Herra:– Joka on ruton oma, se menköön ruttoon,joka miekan, se miekkaan,joka nälän, se nälkään,joka vankeuden, se vankeuteen!
3. »Minä annan neljänlaisen rangaistuksen kohdata heitä, sanoo Herra. Miekka surmaa heidät, ja koirat raahaavat ruumiit pois. Villieläimet repivät kuolleet, haaskalinnut tekevät niistä lopun.
4. Kaikki maailman kansat kauhistuvat nähdessään, mitä minä olen heille tehnyt. Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.
5. – Kuka säälii sinua, Jerusalem,kuka itkee kohtaloasi?Kuka poikkeaa kysymään vointiasi?
6. Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra,sinä käänsit minulle selkäsi.Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaanja hävitän sinut,en enää voi armahtaa!
7. Minä ajan asukkaat maan kaupungeista,heitän heidät niiden porteista,niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen.Minä surmaan lapset, hävitän kansani,koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.
8. Leskiä on oleva enemmänkuin meren rannalla hiekkaa.Minä tuon ryöstelevät sotilaattämän kansan äitien kimppuunkeskellä päivää.Hetkessä äidit valtaakauhu ja järkytys.
9. Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa,hän jää hengenhätään, vaille turvaa.Hänen aurinkonsa laskee,kun on vielä päivä,katkera on hänen kohtalonsa.Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle,minä annan heidän vihollisilleen.Miekka surmaa heidät, sanoo Herra.»
10. – Voi minua, äitini!Miksi synnytitkään minut!Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa.En ole velkaa antanutenkä velkaa ottanut,ja silti kaikki kiroavat minua!