16. Samoin käy kansan, jolle he ennustavat – Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet.»
17. – Puhu heille nämä sanat:Kyyneleet vuotavat silmistäniyötä päivää, taukoamatta.Neitsyt, oma kansani,on saanut ankaran iskun,parantumattoman haavan!
18. Kun menen ulos kaupungista,näen kaikkialla miekan kaatamia!Kun tulen kaupunkiin takaisin,näen kaikkialla nälkään nääntyneitä!Profeetat ja papitkin harhailevat ympäri maataeivätkä tiedä, mitä tehdä.
19. – Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan,etkö lainkaan välitä Siionista?Miksi olet lyönyt meitä niin,ettemme enää toivu?Me toivoimme rauhaa,mutta mitään hyvää ei tullut.Me odotimme, että haavamme parantuisivat,mutta meille koittikin kauhun aika.
20. Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia,tiedämme isiemme rikokset.Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!